Kesäkuulumisia

Kesä meni aivan liian nopeasti ja useimmat suunnitelmani ja haaveeni treenien suhteen jäivät toteutumatta. Tällaista se on perheellisen elämä. '

Kävimme koko perheellä kesälomalla Jenkeissä. Reissun ensimmäinen etappi oli Bowling Green, Kentucky. Meidät majoitti kotiinsa eräs amerikkalainen pariskunta, joihin olemme tutustuneet bjj:n kautta. Samaan aikaan heillä kyläili Rafael Domingos, joka harjoitteli(ja pudotti painoa) kiivaasti EBI-turnaukseen. Päivät Bowling Greenissä rakentuivat miesten treenien ympärille. Itse pääsin pari kertaa painimaan. Paikallisella salilla HICSMMA:lla osallistuin yleisiin treenihin. Porukka oli kivaa ja saimme lämpimän vastaanoton. Jammu pääsi vetämään treenejä, vitsailimmekin että reissu oli hänen ensimmäinen kansainvälinen seminaarikiertue.

 Isäntäväellämme oli omalla pihalla treenisali, jossa oli hyvän kokoinen tatami. Oli hienoa kävellä aamuisin vain pihalle ja aloittaa treeni. Minulle järjestyi sopivan tasoisia treenikavereita yhtenä päivänä. Rafi piti meille yksityistunnin, jolle osallistui minun lisäkseni Andi, Melissa ja Kevin.

Kentuckysta suuntasimme Chicagoon, jossa minun aikani menikin lasten touhuissa. Jammu pääsi treenaamaan Mark Turnerin ja Compridon saleille. 

Amerikan reissusta kotiuduttiin juuri sopivasti ennen Helsingissä järjestettyä Naisten suurleiriä. Leirille kokoontui n.60 naista Suomesta, Ruotsista ja Virosta samaan oppia maamme parhailta ja menestyneimmiltä bjj-naisilta. Leiri oli ihan huippu! Tutustuin ihaniin uusiin ihmisiin ja opin paljon uusia tekniikoita.

Kuva Voikukkajj

 

Kuva Voikukkajj

Elokuun alussa osallistuimme Jyväskylässä Sparrimaratooni III:lle. Launtaisena aamun ennen seitsemää keräilimme kyytiläisiä ympäri Oulua ja suuntasimme täydellä autolastilla painimaan hyvän asian puolesta. Oulun Kamppailuklubin edustustiimissä oli minun ja Jammun lisäksi Outi Järvilehto, Tuomas Tammilehto, Adeliina Paloniemi ja Heidi Tiiro. Minun saldoni oli 21x5min erää, Jammu sai kokoon 40 erää. Meidän tiimin kokonaissumma jäi laskematta, mutta kyllä se yli 150 erää ainakin oli. Pahemmilta loukkaantumisilta säästyttiin.

Fressinä ennen paineja. Kuva Jammu Kekkonen

Muutaman painierän jälkeen ei oltukaan enää niin fressejä

Hymyilyttää, 40 erän jälkeenkin.

Vaikka monia juttuja jäi toteutumatta, oli kesä kuitenkin ihan mieletön! Bjj:n saralla tuntuu että olen edistynyt mielettömästi. Toisaalta tuntuu etten osaa yhtään mitään. En hetkeäkään kadu päätöstäni aloitta uutta harrastusta. Kuluneet 7 kuukautta on ollut upeita. Kiitos tästä kuuluu kaikille niille jotka ovat minua opettaneet, mutta erityiskiitos kuuluu ehdottomasti Outi Järvilehdolle!

Painia ja oheistreeniä

Tämä kevät on mennyt ihan loistavasti treenien suhteen. Mitään isompia loukkaantumisia ei enää ole tullut, peukalokin on parantunut kokonaan. Selkä on tasaisen varmasti kipeä viikottain, jopa päivittäin, mutta sen kanssa olen oppinut elämään. Pääsen vielä sängystä aamuisin omin avuin ja parissa tunnissa selkä on vetreytynyt melko hyväksi. Treenien jälkeen selkä on aina ihan väsynyt ja liikkuminen on vähän työlästä, mutta siihen on jo tottunut.

Touko-kesäkuun vaihde oli treenien suhteen aika tiivis paketti. Rafin seminaarin jälkeen oli Jyri Mannisen seminaari. Samaan aikaan jännitettiin MM-kisoja. Vaikka en nähnytkään kisoja (mietittiin kovasti FloGrapplingin tilaamista, mutta hinta!) elin vahvasti hengessä mukana. Meidän naisten tiimin vetäjä Outi Järvilehto voittikin kisoissa hopeaa, ihan huippua!

Naisten treeneissä on viimeaikoina puhuttu siitä kuinka kovaa pitää painia. Itse tykkään treenata intensiivisesti ja voimakkaasti, mutta painimisessa se ei oikein tuota tulosta. Jos itse käyttää paljon voimaa, alkaa parikin käyttämään lisää voimaa pärjätäkseen ja lopulta ollaan tilanteessa jossa vanhempi vain runnoo päälle. Minulla on tekniikat vielä niin pahasti hukassa että voima on ainoa keino pärjätä, siispä en useinkaan pärjää itseni kokoisille painikavereille.  Kaipaisin omaan painimiseeni enemmän ketteryyttä ja tekniikkaa, voiman sijaan. Painiessa huomaakin että teknisemmän parin kanssa treenistä saa enemmän irti, kuin voimalla painivan kanssa. Tähän yritän nyt itsekin panostaa, mutta sehän tarkoittaa sitä että on päästettävä irti voiton tavoittelusta.

 Meidän valmentajat kävi MM-kisa reissun yhteydessä Caio Terran valmennusleirillä hakemassa treeneihin uusia tuulia. Viime kerroilla ollaankin treenattu uusilla tavoilla. Eilen meidät jaettiin kolmen ryhmiin joissa painittiin 3min eriä 30s tauoilla, niin että voittaja jäi aina painimaan ja uutena tullut johti aina edulla. Ryhmän kolmas oli aina tuomarina ja yritti laskea pisteitä. Minun kohdalla se  jäikin vielä yritykseksi. Ihan ei vielä ole minulle avautunut pisteiden lasku ja kaikki edut jne. Itse onnistuin n. tunnin aikana saamaan KAKSI(2) pistesuoritusta, kertonee jotain minun tasosta. Kivaa oli siitä huolimatta ja ehkä taas opin jotain. Ainakin olin ihan kuollut treenien jälkeen.

Painin lisäksi käyn säännöllisesti kuntosalilla. Viime aikoina bjj on vienyt enemmän aikaa, eikä salille ehdi kuin kerran pari viikossa. Tavoitteena olisi treenata jotain viidesti viikossa, mutta joskus jää vain kahteen. Kehitystä on tapahtunut silläkin osa-alueella. Päiväkirja merkintöjen mukaan treenipainot ovat vuodessa kaksinkertaistuneet. Työmatkapyöräilystä tulee myös hyvä siivu liikuntaa viikkoihini. Työmatka on 10km ja kuljen sen pyörällä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Töitä on jäljellä enää kaksi työvuoroa ja sitten koittaa kesäloma. Ensi viikolla lähdetään reissuun melkein kolmeksi viikoksi. Reissussa olisi tarkoitus päästä treenaamaan jonkin verran, mutta aika paljon mennään lasten ehdoilla. Nyt aionkin levätä ja ottaa rennosti. Maailman matkan jälkeen onkin Helsingissä naisten bjj-leiri ja elokuun alussa Sparrimaratooni.

Ensimmäinen seminaari

Klubilla on järjestetty tänä keväänä useita seminaareja. Minulla ei ole ollut rohkeutta tai aikaa osallistua aiemmin seminaareihin, mutta onneksi kaikki olosuhteet sattui sopivasti kohdilleen kun Rafael Domingos tuli Ouluun 17.-22.5. pitämään seminaaria.

Seminaari oli aivan mieletön! Osa treeneistä oli bjj:tä ja osa lukkopainia. Onnistuin sovittamaan aikatauluuni 5 bjj treeniä tuolle viikolle. Lukkopainiakin olisi kiva jossain vaiheessa kokeilla, mutta toistaiseksi keskityn puku päällä painimiseen.

Rafin treeneissä käytiin tekniikoita läpi koko ajan uutta lisäten. Ensin aloitettiin vaikka half guardista pakenemisesta. Seuraavaksi siihen lisättiin puolustus ja taas siihen vastaliike. Näin edettiin niin kauan että koreografia oli lopulta todella pitkä, eikä kaikkia hienouksia meinannut millään muistaa. Nyt jos joku kysyisi mitä opin, olisi vaikea muistaa, mutta sparratessa tuntuu että olen ottanut askeleen eteen päin. Rafi kävi henkilökohtaisesti monesti neuvomassa tekniikassa ja sain paljon hyviä neuvoja. Harmillisen hitaasti vain tuntuu tarttuvan nuo opit enää näin vanhalle. Saan olla onnelinen jos viikon intensiivitreenistä jää mieleen ja erityisesti käyttöön pari tekniikaa. Kaikista vaikeinta on muistaa tekniikoiden nimet.

Seminaarille osallistui minun lisäksi Jammu ja Emilia. Oli tosi kiva treenata koko perheellä, vaikka ei me oikeastaan yhdessä ikinä painitakaan. Ollaan kaikki niin eri kokoluokkaa ettei yhteisistä treeneistä oikein kukaan hyödy. 

Kuva: JP Kangas

 Kesäloma lähestyy vauhdilla ja kesälomareissu samoin. Lähdetään koko perheen voimin Jenkkeihin. Sielläkin on ohjelmassa BJJ-treenejä. Sielläkin pääsemme luulatavasti treenaamaan Rafin kanssa. Ennen lomaa on kuitenkin vielä Jyri Mannisen viikonloppuseminaari 11.-12.6. Sinne saamme osallistu Jammun kanssa ilman lapsia.

Kesäkelit tulee, apua!

Minun kohdallani ei ole vielä tapahtunut sitä tottumista, mitä kokeneemmat ovat lupailleet. Mustelmia on ihan älyttömästi käsissä ja jaloissa. Töissä täytyy pitää lyhythihaista työpaitaa ja huhujen välttämiseksi olen isoon ääneen kertonut uudesta harrastuksestani. "joo, mulla on mustelmia. Painin eilen mieheni kanssa, heh!" 

Eilisten mustelmien syy oli over under pass ja muut tekniikat joissa hyödynnetään polven yläpuolella olevaa herkkää kohtaa. No nyt niissä on aikamoiset mustelmat. Seuraavalla kerralla valitsen pariksi enemmän oman kokoiseni kaverin. Melkein 100kg mies ei ehkä ollut fiksuin idea. Mutta kun hän oli ainoa tuttu. Tästä huomaa kuinka paljon edelleen jännitän noita treenejä. Uusien ihmisten kanssa painiminen on pelkolistani ykkösenä. Onneksi ihmiset tulee pikkuhiljaa tutuiksi.

Nämä mustelmat eivät niin haitanneet talvella. Ei minua haittaa jos ne voi piilottaa vaatteiden alle. Mutta mites kesällä? Miten ihmeessä kehtaan pukea päälleni hameen, kun jaloissa on 50 eri vaiheessa olevaa mustelmaa?

 

 Pitää ilmeisesti käydä ostamassa pitkiä hameita ja kesähousuja. Tai sitten vain kantaa mustelmat ylpeänä ja liikkua vain bjj-harrastajien parissa.

Elämää peruskurssin jälkeen

Uudessa gissä on helppo hymyillä

Peruskurssin loppuaika meni vammoista toipuessa ja uusi vammoja vältellessä. Peruskurssin aikana venäytin peukaloni ja sain välilevysairaus-diagnoosin. Lisäksi vasemman jalan vanha rasitusvamma äityi pahemmanksi ja lopputuloksena oli tulehdus plantaarifaskiassa. Peukalo on jo melko hyvin parantunut ja varvaskaan ei enää juuri vaivaa. Selän kanssa joudun opettelemaan vain tulemaan toimeen.

Eilen rohkaisin mieleni ja lähdin pukutreeneihin. Olen käynyt jo aiemmin kaikille yhteisissä BJJ-basics treeneissä ja yksissä sparritreeneissä. Nyt vain oli peruskurssi jo kokonaan käytynä ja mun pitäisi olla pätevä osallistumaan yleisiin treeneihin. Jännitti ihan vietävästi. Salin omistaja tuli moikkaamaan ennen treenien alkua ja kysyi että jännittääkö. Ilmeisesti sen näki päällepäin että jännitti. Onneksi alkulämpimät oli jo itsessään sellainen rääkki, että ei ehtinyt miettiä jännittämistä. Sain tekniikaan opetteluun kaveriksi peruskurssilta tutun tytön, eikä tarvinut jännittää isojen miesten pariksi joutumista. Tekniikan harjoittelun jälkeen sparrattiin 10min eriä. 

Voi pojat, että olin treenin jälkeen väsynyt ja hiestä märkä. Olin käynyt jo aamulla salilla, joten päivä oli melko raskas. Fiksumpi olisi tehnyt tehotreenipäivän joskus muulloin kuin ennen yövuoroon menoa. Mutta kolmivuorotyön ja muun elämän yhteen sovittaminen vaatii joskus vähän hulluja valintoja. Selvisin kuitenkin yöstä kunnialla ja aamulla sänkyyn kaatuessa ei paljoa tarvinut unta hakea. Ilmeisesti yövuoro kävi sopivasti palauttelusta, sillä herätessä ei mihinkään sattunut (paitsi kyynärpäähän ilmestyneeseen hillittömään mustelmaan) ja olokin oli levännyt.

Sparratessa huomasin taas että opittavaa on rutkasti. Yhden käsilukon onnistuin tekemään, siitä sain vähän luottamusta siihen että kehitystä tapahtuu.

Pääsiäistreenailua

Pääsiäisen suunnitelmat muuttuivat radikaalisti perjantai aamuna kun Eino alkoi oksentamaan. Olin vähän sitä jo osannut odottaakin kun edellinen ilta meni mahakipua itkiessä. Onneksi kukaan muu perheestä ei tautia saanut. Lapsiperheen lainalaisuuksiin vain kuuluu se että toisen vanhemman täytyy sitten jäädä kotiin jos lapset on sairaana. Minulta jäi sitten perjantain bjj-treenit väliin ja sekös harmitti. Muutenkin aikataulut on nyt ollut minua vastaan enkä ole päässyt bjj-treeneihin moneen viikkoon.

Tauti meni onneksi ohi ja pääsimme lopulta koko perhe liikkeelle. Sunnuntaina kävin tyttöjen kanssa kokeilemassa kiipeilyä. Sitä mahdollisuutta oli odotettu jo pidemmän aikaa. 

Tytöt nauttivat kiipeilystä yhtä paljon kuin minäkin. Kävin kaksi vuotta sitten työkavereiden kanssa virkistäytymässä samassa paikassa ja silloin voimia riitti vain puoleen väliin seinää. Tällä kertaa onnistuin kiipeämään 12m korkeaa seinää ylös asti.

Maanantaina suuntasimme koko perheellä Oulun Kamppailuklubille. Emilia suunnitteli meille kuntopiirin ja omista valmentajistaan oppia ottaen (?) makoili tatamilla sillä aikaa kun me tehtiin kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja punnerrettiin. Niin ne valmentajat kuulema tekee.

Lopulta kävi niin että vain minä ja Jammu teimme kuntopiirin ja muut touhusi omiaan. Kovat treenit oli Emilia suunnitellut. Minäkin onnistuin kärrynpyörissä jo kohtalaisesti, vaikka en ole sitä taitoa koskaan aiemmin oppinut.

Kuntopiirin jälkeen tytöt temppuili tyhjällä tatamilla. Emilia voimisteli ja Eerika tanssi. Eino ja Jammu innostuivat nyrkkeilemään ja me muutkin saimme oppia vähän perusjuttuja.

Peruskurssin saldo?

Saatoin ehkä kuvitella tammikuussa kun aloitin bjj:n peruskurssilla että, kun kymmenen viikkoa on kulunut, osaan lajin perusteet. Voi, kuinka väärässä olinkaan. Tänään alkoi peruskurssin viimeinen viikko ja ainoa mitä on jäänyt käteen on innostus oppia lisää ja aimo kasa mustelmia. Tämä ei todellakaan johdu huonosta opetuksesta. Naisten peruskurssin opettajina toimineet Outi Järvilehto ja Maria Mappes ovat ihan loistavia. Oppi ei vain meinaa tarttua.

Yleensä treenit alkaa alkulämpimillä jotka jo itsessään välillä riittää viemään kaikki mehut. Sen jälkeen kerrataan edellisellä kerralla opittua. Yleensä tässä vaiheessa totean että "Mitä? En oo ikinä kuullutkaan. Ai tääkö opittiin viimeksi?" Nyt kun kimuraa ja triangelia on väännetty melkein kaksi kuukautta, saatan jopa muistaa mistä liikkeestä on kyse. Niidenkin suorittamista pitää vähän pohtia, joten ei toivoakaan että sparri- tilanteessa onnistuisi.

Vähän olen saanut esimakua myös "oikeista" bjj-treeneistä. Ostin pari viikkoa sitten itselleni puvun, gin, vaikka peruskurssilla sitä ei ollakaan käytetty. Kokeilin viime viikolla osallistua kaikille avoimiin sparri-treeneihin. Alkulämpimien jälkeen sparrattiin 8min eriä. Aluksi painin peruskurssilla olevien kavereiden kanssa, sitten sain vastaani vain mustan vyön painikavereita. Huh, mitä pyöritystä. Eka kerta puku päällä, joten tekniikoista ei ollut hajuakaan. Treenien lopuksi olin ihan kuollut, mutta sillain mukavalla tavalla. Odotan innolla että pääsen oppimaan enemmänkin tekniikoita, joita puku päällä voi käyttää.

Ensi viikolla alkaa uudet peruskurssit. Naisille ei tällä kertaa ala omaa peruskurssia, mutta junnuille alkaa. Meidän Eino 5v. (melkein 6v.) aikoo myös alkaa harrastamaan bjj:tä ja nyt ikääkin on lopulta riittävästi. Onhan tätä jo odotettukin!

Eino 3v.